Elämänkaari ja hyvinvointiyhteiskunnan vastuu
Tällä viikolla sain kokea elämäni yhden suurimmista onnen hetkistä – minusta
tuli isoäiti. 12.3. syntynyt lapsenlapseni toi elämääni uudenlaista valoa, iloa
ja kiitollisuutta. Samalla mieleeni nousi monia ajatuksia elämänkierrosta,
ruuhkavuosista, vanhenemisesta ja siitä, miten yhteiskunta tukee meitä eri
elämän vaiheissa.
Olen 55-vuotias ja näen elämää nyt monesta eri näkökulmasta. Elän ruuhkavuosia, jossa työn ja harrastusten ohessa oman ikääntyvän äitini hyvinvointi sekä uuden
perheenjäsenen kasvun tukeminen ovat kaikki osa arkeani. Miten perheet
jaksavat, kun samaan aikaan pitää huolehtia työstä, lapsista ja ikääntyvistä
läheisistä? Miten me yhteiskuntana huolehdimme siitä, ettei kukaan jää yksin?
Perheiden ja läheisten merkitys hyvinvoinnille on valtava, mutta se ei yksin
riitä. Hyvinvointivaltion tehtävä on varmistaa, että tarvittavat palvelut ovat
kaikkien saavutettavissa. Vantaan ja Keravan hyvinvointialueella tämä
tarkoittaa riittäviä resursseja ikääntyneiden palveluihin, mielenterveys- ja
perhepalveluihin sekä ennaltaehkäisevään hyvinvointityöhön. Meidän päättäjien on
pidettävä huolta siitä, että tukea ja hoitoa saa silloin, kun sitä tarvitsee –
ei vasta sitten, kun ongelmat ovat paisuneet liian suuriksi.
Jos tulen valituksi uudelle kaudelle aluevaltuustoon, haluan edistää entistä
jämäkämmin inhimillisiä ja saavutettavia palveluita, jotka tukevat ihmisiä läpi
elämänkaaren. Meidän on vahvistettava yhteiskuntaa, jossa kenenkään ei tarvitse
jäädä yksin elämäntilanteensa kanssa. Perheet, läheiset ja yhteiskunnan
palvelut muodostavat sen tärkeän turvaverkon, jonka pitävyydestä me olemme
vastuussa.
Olen kiinnostunut kuulemaan myös sinun ajatuksiasi. Millaisia kokemuksia
sinulla on palveluiden saatavuudesta ja mitä kehitystarpeita näet? Jatketaan
keskustelua ja tehdään yhdessä parempia päätöksiä meidän kaikkien hyvinvoinnin
turvaamiseksi. ❤️
Kommentit
Lähetä kommentti