Siirry pääsisältöön

Työttömien terveystarkastukset – avain parempaan työ- ja toimintakykyyn


 Työttömyys ei ole vain taloudellinen haaste, vaan se vaikuttaa myös terveyteen ja hyvinvointiin. Moni pitkittyneesti työtön elää tilanteessa, jossa terveydelliset ongelmat voivat kasaantua ja pahentua, ellei niihin puututa ajoissa. Työttömien terveystarkastukset ovat yksi tehokkaimmista keinoista tunnistaa ja ennaltaehkäistä näitä ongelmia sekä tukea työ- ja toimintakykyä.

 Terveystarkastukset tarjoavat mahdollisuuden kartoittaa niin fyysistä kuin psyykkistä hyvinvointia ja ohjata tarvittavien palveluiden äärelle. Monet krooniset sairaudet, mielenterveysongelmat ja elämäntapatekijät voivat olla esteenä työllistymiselle, mutta oikea-aikainen tuki ja hoito voivat auttaa ihmistä palaamaan työmarkkinoille.

 Valitettavasti terveystarkastusten saatavuus vaihtelee hyvinvointialueittain, eikä kaikki työttömät tiedä niistä tai osaa hakeutua niihin. Tämä on tullut esille myös jalkautuvassa työssäni, jossa kohtaan työttömiä matalankynnyksen kohtaamispaikoissa ja välitän tietoa työttömien oikeudesta päästä maksuttomaan terveystarkastukseen.  Tämä epätasa-arvoinen tilanne on yksi tavoitteistani saada korjatuksi, mikäli tulen valituksi uudelle kaudelle aluevaltuustoon. Jokaisella työttömällä tulisi olla oikeus maksuttomaan terveystarkastukseen, jossa arvioidaan terveyden ja hyvinvoinnin tilanne sekä tarjotaan yksilöllinen suunnitelma tarvittavaan hoitoon tai kuntoutukseen.

Vantaan ja Keravan hyvinvointialueella työttömien terveystarkastuksia järjestetään esimerkiksi terveysasemilla ja TYM-palveluissa (työllistymistä edistävä monialaisen tuen yhteistoiminta -palvelu). Kuitenkaan tästä mahdollisuudesta edelleenkään harva työtön tietää, varsinkaan jos ei ole asiakkaana työllistymistä edistävissä palveluissa tai esimerkiksi kuntouttavassa työtoiminnassa, joissa tietoa tästä mahdollisuudesta aktiivisesti enemmän jaetaan. Tämä tiedon puute tuli esille viimeksi eilen, kun jalkauduin erääseen vantaalaiseen työttömien yhdistykseen.

Kuntien ja hyvinvointialueiden tulisi panostaa työttömien terveystarkastusten laajentamiseen ja parempaan tiedottamiseen. Kun ihminen voi hyvin, työttömyydestä huolimatta, hänen mahdollisuutensa osallistua, oppia uutta ja työllistyä paranevat.

 

Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Nyt jos koskaan on satsattava vanhusten hoidon laatuun

  Minut pysäytti tällä viikolla eräs asukas kaupassa. Hän halusi kertoa kokemuksensa iäkkään läheisensä viimeisistä päivistä yhteisöllisen asumisen yksikössä. Kuuntelin, ja tarina jäi mieleeni pitkäksi aikaa.  Ei siksi, että kyse olisi yhdestä virheestä tai yksittäisestä työntekijästä, vaan siksi, että tapaus paljasti vanhusten hoiva-asumisessa rakenteellisen ongelman, jonka korjaaminen olisi täysin mahdollista, jos vain sitä haluamme. Juuri nyt hyvinvointialueellamme on tilanne, jossa talous on ylijäämäinen ja hoivajonot hallinnassa. Siksi nyt, juuri nyt, olisi oikea hetki varmistaa, että hoivan laatu ja vanhusten oikeudet eivät jää näiden hienojen numeroiden varjoon.   Hoitolinjauksista on kerrottava ajoissa, eikä vasta kriisin keskellä Monille iäkkäille tehdään hoitolinjaus tai DNR-päätös, usein lääketieteellisesti perustelluista syistä. Mutta mikään syy ei oikeuta sitä, että omaiset kuulevat päätöksestä vasta siinä vaiheessa, kun sairastuminen on jo tapahtunut j...
Lähetä kommentti
Lue lisää»

Saa hengittää!

Saa hengittää! Yksitoista vuotta sitten sain rintasyöpädiagnoosin. Koko kevään kestäneet sytostaattihoidot olivat rankat ja niistä toipuminen vei aikansa. Sitten alkoivat vielä sädehoidot. Kesähelteillä kuljin seitsemän viikon ajan, joka arkipäivä Syöpäklinikalle sädehoitoon. Muistan vieläkin, miten hoitopöydällä maatessani jouduin pidättämään hengitystä useamman kerran koneen pyöriessä ja naksahdellessa ympärilläni. Sädehoito toteutettiin ns. hengitystahdistettuna hoitona, jolloin piti pidättää henkeä sädetyksen ajaksi ja sitten, kun kone pysähtyi hetkeksi, kuului rauhoittava sädehoitajan ääni: saa hengittää.​ Tuosta äänestä on tullut minulle symboli monessa muussakin terveyteen ja hyvinvointiin liittyvässä asiassa. Hengittäminen ei ole ollut vain fyysistä helpotusta, vaan myös merkki siitä, että hoito etenee, ja että olen turvassa.  Järjestelmä toimii ja en ole yksin.​ Tänään, alue- ja kuntapäättäjänä, seuraan huolestuneena, miten perusterveydenhuolto jaksaa. Suomessa todeta...
Lähetä kommentti
Lue lisää»

Elämänkaari ja hyvinvointiyhteiskunnan vastuu

  Elämänkaari ja hyvinvointiyhteiskunnan vastuu Tällä viikolla sain kokea elämäni yhden suurimmista onnen hetkistä – minusta tuli isoäiti. 12.3. syntynyt lapsenlapseni toi elämääni uudenlaista valoa, iloa ja kiitollisuutta. Samalla mieleeni nousi monia ajatuksia elämänkierrosta, ruuhkavuosista, vanhenemisesta ja siitä, miten yhteiskunta tukee meitä eri elämän vaiheissa. Olen 55-vuotias ja näen elämää nyt monesta eri näkökulmasta. Elän ruuhkavuosia, jossa työn ja harrastusten ohessa oman ikääntyvän äitini hyvinvointi sekä uuden perheenjäsenen kasvun tukeminen ovat kaikki osa arkeani. Miten perheet jaksavat, kun samaan aikaan pitää huolehtia työstä, lapsista ja ikääntyvistä läheisistä? Miten me yhteiskuntana huolehdimme siitä, ettei kukaan jää yksin? Perheiden ja läheisten merkitys hyvinvoinnille on valtava, mutta se ei yksin riitä. Hyvinvointivaltion tehtävä on varmistaa, että tarvittavat palvelut ovat kaikkien saavutettavissa. Vantaan ja Keravan hyvinvointialueella tämä tarko...
Lähetä kommentti
Lue lisää»

Vanhustyön tulevaisuus rakennetaan kohtaamisilla – ei robotiikalla

  Vanhustyön tulevaisuus rakennetaan kohtaamisilla – ei robotiikalla   Viimeaikaiset puheet siitä, että robotiikka voisi korvata kotihoidon käyntejä, ovat julkisuudessa herättäneet laajaa keskustelua. Ministeri Kaisa Juuso on viitannut siihen, että hoitorobotiikkaa voitaisiin hyödyntää hoitokäyntien rinnalla – jopa niin, että ihmiskontaktit jäisivät toissijaisiksi, sillä ”eiväthän kaikki vanhukset halua, että omaan kotiin tulee vieras ihminen”. No ei niin. Mutta sairaanhoito- ja kotihoitopalvelut ovatkin toinen asia. En minäkään halua, että kotiini tulisi pölyimurikauppias, jos makaisin kotona huonokuntoisena ja sairaana. Tässä kohtaa on vedettävä selkeä raja. Hoivatyö ei ole ensisijaisesti logistiikkaa, eikä ihmisyyttä voi digitalisoida. Vanhukset tarvitsevat ennen kaikkea toista ihmistä rinnalleen ja kohtaamiseen– ei pelkästään lääkeannostelijaa tai sensorilla varustettua robottia, vaan hoitajaa, joka kysyy mitä kuuluu, näkee katseesta murheen tai huomaa, jos jokin on pi...
Lähetä kommentti
Lue lisää»