”Vihainen vai vain väsynyt? – terveisiä Myyrmäestä”

 

Joskus tuntuu, että Myyrmäki on uusi Netflix-sarja. Kaikki draaman ainekset ovat kasassa: synkkä tunnelma, epäilyttävät hahmot, ja jatkuva pelko, että seuraavassa jaksossa tapahtuu jotain pahempaa. Erona vain se, että tätä sarjaa ei voi klikata pois päältä, se nimittäin jatkuu someryhmissä kellon ympäri, kiitos agitaattoreiden.

 Turvattomuus on aito tunne. En vähättele sitä, koen sitä monesti itsekin. Mutta joskus tuntuu, että olemme keksineet siihen oikopolun: valitaan joku porukka, mieluiten mahdollisimman heikko, ja nimetään se syylliseksi kaikkeen pahaan. Korvaushoitopoliklinikka? Sieltähän kaikki kurjuus tihkuu! Huumeiden käyttäjät? Hehän varmasti piileskelevät jokaisen pensaan takana.

 Ja myönnetään nyt rehellisesti: onhan se vähän helpottavaa. Kun voi osoittaa sormella ja sanoa: “Tuossa on syy siihen, miksi minua pelottaa.” Se on vähän kuin ostaisi halvan sateenvarjon, ei se myrskyä estä, mutta hetken tuntuu, että on hallinnassa.

 Mutta tiedättekö, mikä on oikeasti pelottavaa? Se, että tämä vihainen taustamelu on alkanut kuulostaa normaalilta. Ja se melu ei lopu siihen, kun korvaushoitopoliklinikan ovet sulkeutuvat. Se jatkuu paikallispoliitikon sähköpostissa, somekommenteissa, ja joskus jopa ihan kasvotusten. Yksi väärä sana, ja olet yhtäkkiä se "paha", jonka syyksi kaikki kelpaa.

Ja koska olen demari, eikä tämä ole vain titteleiden kaunistelua, emme sulje silmiämme ongelmilta, minä mukaan lukien. Me näemme turvattomuuden monimuotoisuuden: se ei johdu vain korvaushoitopoliklinikasta, huumeiden käyttäjistä tai somekommenteista, vaan myös siitä, että pelko ruokkii itseään ja jää helposti ratkaisematta pintapuolisilla syyllisten osoittelulla. Siksi haluan katsoa asiaa laajemmin: nopeiden, mutta kestävien ratkaisujen etsiminen vaatii ymmärrystä, yhteistyötä ja sitä kuuluisaa arjen konkretiaa. Eikä vain somepäivityksiä tai otsikoita.

 Minulta kysytään joskus, että “eikö poliitikkojen pidä kestää kritiikkiä?” Pitää. Mutta välillä kritiikki muistuttaa enemmän kanuunanlaukausta kuin rakentavaa palautetta. Eikä se tee Myyrmäestä turvallisempaa. Päinvastoin, se lisää pelkoa. Eikä ainoastaan niiden keskuudessa, joilla on huumeongelma. Myös niiden, joilla on "kommentointiongelma".

 Ja kyllä, kirjoitan tämän tietäen, että joku suuttuu tästäkin. Ehkä saan taas ne tutut viestit, joissa epäillään poliittista agendaa, moraalia ja joskus jopa järjen määrää päässäni. Mutta hei, sekin on osa demokratiaa.

 Olisiko mahdollista, että Myyrmäen turvallisuutta voisi lisätä jollain muullakin keinolla kuin vihailemalla ääneen? Että voisimme hetken kysyä: mikä oikeasti helpottaisi tätä pelkoa ja mikä vain ruokkii sitä? 

 Jos olet eri mieltä, kommentoi ihmeessä. Mutta jos tekisi mieli huutaa, suosittelen kokeilemaan vaikka tyynyä ensin. Sitä voi purra, eikä sitä satu.

 Ja koska olen kuitenkin pienen pieni poliitikko, tiedän mitä seuraavaksi tapahtuu: joku lukee tämän, ottaa siitä yhden lauseen irti ja tekee siitä koko totuuden. Joten lähden nyt ostamaan paksumman nahkatakin ja ehkä myös kypärän, sähköpostissa on taas ukkosta luvassa.