Siirry pääsisältöön

”Vihainen vai vain väsynyt? – terveisiä Myyrmäestä”

 







Joskus tuntuu, että Myyrmäki on uusi Netflix-sarja. Kaikki draaman ainekset ovat kasassa: synkkä tunnelma, epäilyttävät hahmot, ja jatkuva pelko, että seuraavassa jaksossa tapahtuu jotain pahempaa. Erona vain se, että tätä sarjaa ei voi klikata pois päältä, se nimittäin jatkuu someryhmissä kellon ympäri, kiitos agitaattoreiden.

 Turvattomuus on aito tunne. En vähättele sitä, koen sitä monesti itsekin. Mutta joskus tuntuu, että olemme keksineet siihen oikopolun: valitaan joku porukka, mieluiten mahdollisimman heikko, ja nimetään se syylliseksi kaikkeen pahaan. Korvaushoitopoliklinikka? Sieltähän kaikki kurjuus tihkuu! Huumeiden käyttäjät? Hehän varmasti piileskelevät jokaisen pensaan takana.

 Ja myönnetään nyt rehellisesti: onhan se vähän helpottavaa. Kun voi osoittaa sormella ja sanoa: “Tuossa on syy siihen, miksi minua pelottaa.” Se on vähän kuin ostaisi halvan sateenvarjon, ei se myrskyä estä, mutta hetken tuntuu, että on hallinnassa.

 Mutta tiedättekö, mikä on oikeasti pelottavaa? Se, että tämä vihainen taustamelu on alkanut kuulostaa normaalilta. Ja se melu ei lopu siihen, kun korvaushoitopoliklinikan ovet sulkeutuvat. Se jatkuu paikallispoliitikon sähköpostissa, somekommenteissa, ja joskus jopa ihan kasvotusten. Yksi väärä sana, ja olet yhtäkkiä se "paha", jonka syyksi kaikki kelpaa.

Ja koska olen demari, eikä tämä ole vain titteleiden kaunistelua, emme sulje silmiämme ongelmilta, minä mukaan lukien. Me näemme turvattomuuden monimuotoisuuden: se ei johdu vain korvaushoitopoliklinikasta, huumeiden käyttäjistä tai somekommenteista, vaan myös siitä, että pelko ruokkii itseään ja jää helposti ratkaisematta pintapuolisilla syyllisten osoittelulla. Siksi haluan katsoa asiaa laajemmin: nopeiden, mutta kestävien ratkaisujen etsiminen vaatii ymmärrystä, yhteistyötä ja sitä kuuluisaa arjen konkretiaa. Eikä vain somepäivityksiä tai otsikoita.

 Minulta kysytään joskus, että “eikö poliitikkojen pidä kestää kritiikkiä?” Pitää. Mutta välillä kritiikki muistuttaa enemmän kanuunanlaukausta kuin rakentavaa palautetta. Eikä se tee Myyrmäestä turvallisempaa. Päinvastoin, se lisää pelkoa. Eikä ainoastaan niiden keskuudessa, joilla on huumeongelma. Myös niiden, joilla on "kommentointiongelma".

 Ja kyllä, kirjoitan tämän tietäen, että joku suuttuu tästäkin. Ehkä saan taas ne tutut viestit, joissa epäillään poliittista agendaa, moraalia ja joskus jopa järjen määrää päässäni. Mutta hei, sekin on osa demokratiaa.

 Olisiko mahdollista, että Myyrmäen turvallisuutta voisi lisätä jollain muullakin keinolla kuin vihailemalla ääneen? Että voisimme hetken kysyä: mikä oikeasti helpottaisi tätä pelkoa ja mikä vain ruokkii sitä? 

 Jos olet eri mieltä, kommentoi ihmeessä. Mutta jos tekisi mieli huutaa, suosittelen kokeilemaan vaikka tyynyä ensin. Sitä voi purra, eikä sitä satu.

 Ja koska olen kuitenkin pienen pieni poliitikko, tiedän mitä seuraavaksi tapahtuu: joku lukee tämän, ottaa siitä yhden lauseen irti ja tekee siitä koko totuuden. Joten lähden nyt ostamaan paksumman nahkatakin ja ehkä myös kypärän, sähköpostissa on taas ukkosta luvassa. 


Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Saa hengittää!

Saa hengittää! Yksitoista vuotta sitten sain rintasyöpädiagnoosin. Koko kevään kestäneet sytostaattihoidot olivat rankat ja niistä toipuminen vei aikansa. Sitten alkoivat vielä sädehoidot. Kesähelteillä kuljin seitsemän viikon ajan, joka arkipäivä Syöpäklinikalle sädehoitoon. Muistan vieläkin, miten hoitopöydällä maatessani jouduin pidättämään hengitystä useamman kerran koneen pyöriessä ja naksahdellessa ympärilläni. Sädehoito toteutettiin ns. hengitystahdistettuna hoitona, jolloin piti pidättää henkeä sädetyksen ajaksi ja sitten, kun kone pysähtyi hetkeksi, kuului rauhoittava sädehoitajan ääni: saa hengittää.​ Tuosta äänestä on tullut minulle symboli monessa muussakin terveyteen ja hyvinvointiin liittyvässä asiassa. Hengittäminen ei ole ollut vain fyysistä helpotusta, vaan myös merkki siitä, että hoito etenee, ja että olen turvassa.  Järjestelmä toimii ja en ole yksin.​ Tänään, alue- ja kuntapäättäjänä, seuraan huolestuneena, miten perusterveydenhuolto jaksaa. Suomessa todeta...

Nuorten mielenterveys – ennaltaehkäisyä tarvitaan enemmän

  Nuorten mielenterveys – ennaltaehkäisyä tarvitaan enemmän Teen silloin tällöin sairaanhoitajan keikkatöitä psykiatrian osastoilla päätyöni ohella. Keikkailu ei ole minulle vain tapa ylläpitää kliinistä osaamistani, vaan myös keino nähdä, mitä terveydenhuollon arjessa todella tapahtuu. Kokemukseni ja havaintoni vahvistivat sen, mitä olen jo pitkään ajatellut: nuorten mielenterveyden hoitoon tarvitaan merkittäviä parannuksia. Moni osastolla ollut nuori on kertonut saaneensa apua vasta, kun heidän tilanteensa oli kriisiytynyt. Heidän tarinoissaan toistui sama kaava: psyykkisten oireiden ensimmäiset merkit oli havaittu, mutta matalan kynnyksen tukea ei ollut tarjolla. Osa nuorista koki, ettei ollut keinoja tai tietoa hakea apua, ja osalle taas oli suoraan sanottu, ettei resursseja nopeaan hoitoon ole. Lopulta hoitoon päädyttiin vasta, kun tilanne oli muuttunut henkeä uhkaavaksi. On hyvin päättäjien tiedossa, että mielenterveyspalveluihin pääsyä tulee nopeuttaa ja jonoja purkaa....

Elämänkaari ja hyvinvointiyhteiskunnan vastuu

  Elämänkaari ja hyvinvointiyhteiskunnan vastuu Tällä viikolla sain kokea elämäni yhden suurimmista onnen hetkistä – minusta tuli isoäiti. 12.3. syntynyt lapsenlapseni toi elämääni uudenlaista valoa, iloa ja kiitollisuutta. Samalla mieleeni nousi monia ajatuksia elämänkierrosta, ruuhkavuosista, vanhenemisesta ja siitä, miten yhteiskunta tukee meitä eri elämän vaiheissa. Olen 55-vuotias ja näen elämää nyt monesta eri näkökulmasta. Elän ruuhkavuosia, jossa työn ja harrastusten ohessa oman ikääntyvän äitini hyvinvointi sekä uuden perheenjäsenen kasvun tukeminen ovat kaikki osa arkeani. Miten perheet jaksavat, kun samaan aikaan pitää huolehtia työstä, lapsista ja ikääntyvistä läheisistä? Miten me yhteiskuntana huolehdimme siitä, ettei kukaan jää yksin? Perheiden ja läheisten merkitys hyvinvoinnille on valtava, mutta se ei yksin riitä. Hyvinvointivaltion tehtävä on varmistaa, että tarvittavat palvelut ovat kaikkien saavutettavissa. Vantaan ja Keravan hyvinvointialueella tämä tarko...

Ihmisarvon puolesta.

Olen Länsi-Vantaalla lähes koko elämäni asunut terveydenhoitaja (YAMK), sairaanhoitaja ja äiti. Työskentelen kolmannella sektorilla työttömien terveyden ja  hyvinvoinnin parissa. Politiikka antaa minulle mahdollisuuden olla mukana tekemässä päätöksiä asukkaiden hyvinvoinnin ja oikeudenmukaisuuden puolesta. Keväällä 2025 olen ehdolla sekä aluevaaleissa Vantaan ja Keravan hyvinvointialueella että kuntavaaleissa Vantaalla. Luonto ja liikunta ovat minulle tärkeitä – kuntosalilla treenaaminen ja luonnossa koiran kanssa liikkuminen auttavat tasapainoittamaan ajoittain kiireistä arkea. Politiikassa minua ohjaavia arvoja ovat oikeudenmukaisuus, yhdenvertaisuus ja inhimillisyys. Päätöksenteossa pidän tärkeänä laadukkaiden ja eettisesti kestävien sosiaali- ja terveyspalveluiden toteuttamista, jotta kaikilla on mahdollisuus saada tarvitsemaansa apua oikea-aikaisesti.