Siirry pääsisältöön

Saa hengittää!


Saa hengittää!

Yksitoista vuotta sitten sain rintasyöpädiagnoosin. Koko kevään kestäneet sytostaattihoidot olivat rankat ja niistä toipuminen vei aikansa. Sitten alkoivat vielä sädehoidot. Kesähelteillä kuljin seitsemän viikon ajan, joka arkipäivä Syöpäklinikalle sädehoitoon. Muistan vieläkin, miten hoitopöydällä maatessani jouduin pidättämään hengitystä useamman kerran koneen pyöriessä ja naksahdellessa ympärilläni. Sädehoito toteutettiin ns. hengitystahdistettuna hoitona, jolloin piti pidättää henkeä sädetyksen ajaksi ja sitten, kun kone pysähtyi hetkeksi, kuului rauhoittava sädehoitajan ääni: saa hengittää.​

Tuosta äänestä on tullut minulle symboli monessa muussakin terveyteen ja hyvinvointiin liittyvässä asiassa. Hengittäminen ei ole ollut vain fyysistä helpotusta, vaan myös merkki siitä, että hoito etenee, ja että olen turvassa.  Järjestelmä toimii ja en ole yksin.​

Tänään, alue- ja kuntapäättäjänä, seuraan huolestuneena, miten perusterveydenhuolto jaksaa. Suomessa todetaan vuosittain noin 37 000 uutta syöpätapausta ja ennusteiden mukaan määrä kasvaa vuoteen 2030 mennessä noin 43 000 tapaukseen vuodessa. Yli 75-vuotiailla syöpätapausten määrä on kasvanut 63 prosenttia viime vuosina (Suomen Syöpärekisteri).

Syöpien määrä lisääntyy ja yhä useampi suomalainen kohtaa sen, mitä itse kohtasin yksitoista vuotta sitten. Mutta liian moni törmää ensimmäiseksi jäykkään ja ruuhkautuneeseen palvelujärjestelmään: miten päästä tutkimuksiin ajoissa? Miten saada oireisiin vastaus ennen kuin tilanne pitkittyy?​ Miten saa ajan lääkäriin ja otetaanko huoli todesta?  Erikoissairaanhoitoon päästyään moni kokee saman kuin minä silloin — että on vihdoin turvallisissa käsissä. Mutta juuri siihen pisteeseen pääsy voi kestää liian kauan. Ja siinä ajassa ehtii tapahtua paljon.​

Hallituksen puoliväliriihi on käynnissä ja keskustellaan taas veronkevennyksistä. Niitä perustellaan usein työmotivaatiolla tai talouden piristämisellä. Mutta julkinen talous ei ole rajaton. Jos verotuloja kevennetään, niin mistä leikataan? Pysähtyykö säästöjen kohdistuessa kehitys, joka voisi parantaa hoitoon pääsyä? Jääkö jotain huomaamatta?​

Suomalainen julkinen terveydenhuolto on pelastanut henkeni. Olen tässä, elossa, toimimassa itse päättäjänä sen ansiosta, että sain oikea-aikaisesti diagnoosin, hoitoa ja tukea. En unohda, miten osaavaa, inhimillistä ja järjestelmällistä hoitoni oli. En unohda myöskään sitä ääntä, joka antoi luvan hengittää.​

Toivon, että jokaisella suomalaisella on tulevaisuudessakin mahdollisuus kuulla tuo ääni ajoissa.​

lähteet: Syöpä 2022.Tilastoraportti Suomen syöpätilanteesta. Suomen Syöpärekisteri ja Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. https://syoparekisteri.fi/tilastot/tilastot-teemoittain/alueittaiset-tilastot







 


Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Vanhustyön tulevaisuus rakennetaan kohtaamisilla – ei robotiikalla

  Vanhustyön tulevaisuus rakennetaan kohtaamisilla – ei robotiikalla   Viimeaikaiset puheet siitä, että robotiikka voisi korvata kotihoidon käyntejä, ovat julkisuudessa herättäneet laajaa keskustelua. Ministeri Kaisa Juuso on viitannut siihen, että hoitorobotiikkaa voitaisiin hyödyntää hoitokäyntien rinnalla – jopa niin, että ihmiskontaktit jäisivät toissijaisiksi, sillä ”eiväthän kaikki vanhukset halua, että omaan kotiin tulee vieras ihminen”. No ei niin. Mutta sairaanhoito- ja kotihoitopalvelut ovatkin toinen asia. En minäkään halua, että kotiini tulisi pölyimurikauppias, jos makaisin kotona huonokuntoisena ja sairaana. Tässä kohtaa on vedettävä selkeä raja. Hoivatyö ei ole ensisijaisesti logistiikkaa, eikä ihmisyyttä voi digitalisoida. Vanhukset tarvitsevat ennen kaikkea toista ihmistä rinnalleen ja kohtaamiseen– ei pelkästään lääkeannostelijaa tai sensorilla varustettua robottia, vaan hoitajaa, joka kysyy mitä kuuluu, näkee katseesta murheen tai huomaa, jos jokin on pi...
Lähetä kommentti
Lue lisää»

Ihmisarvon puolesta.

Olen Länsi-Vantaalla lähes koko elämäni asunut terveydenhoitaja (YAMK), sairaanhoitaja ja äiti. Työskentelen kolmannella sektorilla työttömien terveyden ja  hyvinvoinnin parissa. Politiikka antaa minulle mahdollisuuden olla mukana tekemässä päätöksiä asukkaiden hyvinvoinnin ja oikeudenmukaisuuden puolesta. Keväällä 2025 olen ehdolla sekä aluevaaleissa Vantaan ja Keravan hyvinvointialueella että kuntavaaleissa Vantaalla. Luonto ja liikunta ovat minulle tärkeitä – kuntosalilla treenaaminen ja luonnossa koiran kanssa liikkuminen auttavat tasapainoittamaan ajoittain kiireistä arkea. Politiikassa minua ohjaavia arvoja ovat oikeudenmukaisuus, yhdenvertaisuus ja inhimillisyys. Päätöksenteossa pidän tärkeänä laadukkaiden ja eettisesti kestävien sosiaali- ja terveyspalveluiden toteuttamista, jotta kaikilla on mahdollisuus saada tarvitsemaansa apua oikea-aikaisesti.
Lähetä kommentti
Lue lisää»

Nuorten mielenterveys – ennaltaehkäisyä tarvitaan enemmän

  Nuorten mielenterveys – ennaltaehkäisyä tarvitaan enemmän Teen silloin tällöin sairaanhoitajan keikkatöitä psykiatrian osastoilla päätyöni ohella. Keikkailu ei ole minulle vain tapa ylläpitää kliinistä osaamistani, vaan myös keino nähdä, mitä terveydenhuollon arjessa todella tapahtuu. Kokemukseni ja havaintoni vahvistivat sen, mitä olen jo pitkään ajatellut: nuorten mielenterveyden hoitoon tarvitaan merkittäviä parannuksia. Moni osastolla ollut nuori on kertonut saaneensa apua vasta, kun heidän tilanteensa oli kriisiytynyt. Heidän tarinoissaan toistui sama kaava: psyykkisten oireiden ensimmäiset merkit oli havaittu, mutta matalan kynnyksen tukea ei ollut tarjolla. Osa nuorista koki, ettei ollut keinoja tai tietoa hakea apua, ja osalle taas oli suoraan sanottu, ettei resursseja nopeaan hoitoon ole. Lopulta hoitoon päädyttiin vasta, kun tilanne oli muuttunut henkeä uhkaavaksi. On hyvin päättäjien tiedossa, että mielenterveyspalveluihin pääsyä tulee nopeuttaa ja jonoja purkaa....
Lähetä kommentti
Lue lisää»