Siirry pääsisältöön

Turvallinen asuinympäristö on kaikkien etu


Toimittaja Tiina Örn (VS 17.9.24) toi artikkelissaan esille vantaalaisten turvallisuuden ja turvattomuuden kokemuksen näkökulmaa. Jatkan aiheesta keskustelua. Turvallisuuden tunne asuinympäristössämme on jokaisen perusoikeus. Jokainen meistä haluaa tuntea olonsa hyväksi ja huolettomaksi, olipa kyse kotipihasta, kävelylenkistä lähimetsässä tai matkasta kauppaan. Tämä turvallisuuden tunne ei kuitenkaan synny tyhjästä – se on yhteisön ja yksilöiden yhteinen tahtotila, joka vaatii ymmärrystä yhteiskunnan rakenteista, yhteistyötä ja konkreettisia toimenpiteitä.

Myyrmäen alueella turvallisuustilanne herättää edelleen huolta. Asukkaat ovat tuoneet esille konkreettisia kehitystarpeita, kuten matalan kynnyksen kohtaamispaikkojen puutteen. Lisäksi on toivottu virkavallan läsnäoloa osaksi arkea. Asukkaiden huoliin onkin jo osittain vastattu, sillä virkavallan läsnäoloa on lisätty Myyrmannin läheisyyteen. Myyrmäkeläisenä kuitenkin koen, että virkavallan ei tarvitsisi olla vain poliisiautojen kiertelyä, vaan toimintaa tulisi toteuttaa ihmisläheisesti ja olla näkyvä osa yhteisöä. Poliisi toimisi ihmisenä, joka edustaa turvallisuutta ja oikeudenmukaisuutta, mutta tekee sen saavutettavasti ja kunnioittavasti. Jalkautuva työ ja läsnäolo ei lisää pelkoa, vaan luo turvaa.

Lisäksi olen samaa mieltä muiden asukkaiden kanssa, että kohtaamispaikkoihin tulee satsata rohkeasti, sillä turvallisuus ja yhteisöllisyys kulkevat käsi kädessä. Kohtaamispaikoissa voi viettää aikaa, tutustua muihin ja olla osa yhteisöä. Ne eivät vain vähennä yksinäisyyttä, vaan myös vahvistavat ihmisen osallisuuden kokemusta ja tunnetta olla merkityksellinen ihmisenä. Hyvässä ja turvallisessa ympäristössä jokainen voi tuntea itsensä tervetulleeksi ja nähdyksi – riippumatta taustoista tai elämäntilanteesta.

Turvallisuuden tunne on aina yksilöllinen kokemus. Se, mikä tuo toiselle mielenrauhaa, voi toiselle olla merkityksetöntä. Itselläni turvallisuuden tunne vahvistuu, kun havaitsen toisen ihmisen huomioimista ja välittämistä, vaikkapa kaupan kassalla. Oma turvallisuuden tunteeni rakentuu ihmisarvosta, empatiasta ja vastuullisuudesta.

Ulla-Maija Kopra (sd), Myyrmäki

Julkaistu alun perin Vantaan Sanomissa 24.12.2024 





Tunnisteet

Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Saa hengittää!

Saa hengittää! Yksitoista vuotta sitten sain rintasyöpädiagnoosin. Koko kevään kestäneet sytostaattihoidot olivat rankat ja niistä toipuminen vei aikansa. Sitten alkoivat vielä sädehoidot. Kesähelteillä kuljin seitsemän viikon ajan, joka arkipäivä Syöpäklinikalle sädehoitoon. Muistan vieläkin, miten hoitopöydällä maatessani jouduin pidättämään hengitystä useamman kerran koneen pyöriessä ja naksahdellessa ympärilläni. Sädehoito toteutettiin ns. hengitystahdistettuna hoitona, jolloin piti pidättää henkeä sädetyksen ajaksi ja sitten, kun kone pysähtyi hetkeksi, kuului rauhoittava sädehoitajan ääni: saa hengittää.​ Tuosta äänestä on tullut minulle symboli monessa muussakin terveyteen ja hyvinvointiin liittyvässä asiassa. Hengittäminen ei ole ollut vain fyysistä helpotusta, vaan myös merkki siitä, että hoito etenee, ja että olen turvassa.  Järjestelmä toimii ja en ole yksin.​ Tänään, alue- ja kuntapäättäjänä, seuraan huolestuneena, miten perusterveydenhuolto jaksaa. Suomessa todeta...
Lähetä kommentti
Lue lisää»

Ihmisarvon puolesta.

Olen Länsi-Vantaalla lähes koko elämäni asunut terveydenhoitaja (YAMK), sairaanhoitaja ja äiti. Työskentelen kolmannella sektorilla työttömien terveyden ja  hyvinvoinnin parissa. Politiikka antaa minulle mahdollisuuden olla mukana tekemässä päätöksiä asukkaiden hyvinvoinnin ja oikeudenmukaisuuden puolesta. Keväällä 2025 olen ehdolla sekä aluevaaleissa Vantaan ja Keravan hyvinvointialueella että kuntavaaleissa Vantaalla. Luonto ja liikunta ovat minulle tärkeitä – kuntosalilla treenaaminen ja luonnossa koiran kanssa liikkuminen auttavat tasapainoittamaan ajoittain kiireistä arkea. Politiikassa minua ohjaavia arvoja ovat oikeudenmukaisuus, yhdenvertaisuus ja inhimillisyys. Päätöksenteossa pidän tärkeänä laadukkaiden ja eettisesti kestävien sosiaali- ja terveyspalveluiden toteuttamista, jotta kaikilla on mahdollisuus saada tarvitsemaansa apua oikea-aikaisesti.
Lähetä kommentti
Lue lisää»

Vanhustyön tulevaisuus rakennetaan kohtaamisilla – ei robotiikalla

  Vanhustyön tulevaisuus rakennetaan kohtaamisilla – ei robotiikalla   Viimeaikaiset puheet siitä, että robotiikka voisi korvata kotihoidon käyntejä, ovat julkisuudessa herättäneet laajaa keskustelua. Ministeri Kaisa Juuso on viitannut siihen, että hoitorobotiikkaa voitaisiin hyödyntää hoitokäyntien rinnalla – jopa niin, että ihmiskontaktit jäisivät toissijaisiksi, sillä ”eiväthän kaikki vanhukset halua, että omaan kotiin tulee vieras ihminen”. No ei niin. Mutta sairaanhoito- ja kotihoitopalvelut ovatkin toinen asia. En minäkään halua, että kotiini tulisi pölyimurikauppias, jos makaisin kotona huonokuntoisena ja sairaana. Tässä kohtaa on vedettävä selkeä raja. Hoivatyö ei ole ensisijaisesti logistiikkaa, eikä ihmisyyttä voi digitalisoida. Vanhukset tarvitsevat ennen kaikkea toista ihmistä rinnalleen ja kohtaamiseen– ei pelkästään lääkeannostelijaa tai sensorilla varustettua robottia, vaan hoitajaa, joka kysyy mitä kuuluu, näkee katseesta murheen tai huomaa, jos jokin on pi...
Lähetä kommentti
Lue lisää»

Nuorten mielenterveys – ennaltaehkäisyä tarvitaan enemmän

  Nuorten mielenterveys – ennaltaehkäisyä tarvitaan enemmän Teen silloin tällöin sairaanhoitajan keikkatöitä psykiatrian osastoilla päätyöni ohella. Keikkailu ei ole minulle vain tapa ylläpitää kliinistä osaamistani, vaan myös keino nähdä, mitä terveydenhuollon arjessa todella tapahtuu. Kokemukseni ja havaintoni vahvistivat sen, mitä olen jo pitkään ajatellut: nuorten mielenterveyden hoitoon tarvitaan merkittäviä parannuksia. Moni osastolla ollut nuori on kertonut saaneensa apua vasta, kun heidän tilanteensa oli kriisiytynyt. Heidän tarinoissaan toistui sama kaava: psyykkisten oireiden ensimmäiset merkit oli havaittu, mutta matalan kynnyksen tukea ei ollut tarjolla. Osa nuorista koki, ettei ollut keinoja tai tietoa hakea apua, ja osalle taas oli suoraan sanottu, ettei resursseja nopeaan hoitoon ole. Lopulta hoitoon päädyttiin vasta, kun tilanne oli muuttunut henkeä uhkaavaksi. On hyvin päättäjien tiedossa, että mielenterveyspalveluihin pääsyä tulee nopeuttaa ja jonoja purkaa....
Lähetä kommentti
Lue lisää»